Ei mitään uutta

Voisin kopioida tuon edellisen postaukseni ja se olisi siinä. Samalta tuntuu :/

On niin kamalan vaikeaa selvitä edes arkielämästä, nyt kun sitäkin joutuu omassa kodissa elämään. Kukaan ei tee ruokaa valmiiksi, kukaan ei pese pyykkejä puolestani jne. Muru auttaa, mutta pakko tässä on itsekin opeteltava kantamaan vastuuta itsestään ja perheestään.

Tunnen pitkästä aikaa kuuluvani perheeseen. Minulla on muru ja kissa hoivattavana, kovin ihanaista :> Aina on kotona joku odottamassa ja on vilpittömän iloinen saapumisestani.

Juhannus meni aika ränämeiningillä, ei tee taas hetkeen mieli juoda. Ehkä ihan hyvä. Eipä oo sitä rahaakaan.

Olen pa. Nyt pitäis äkkiä saada lekurilta, jota en edes tunne, b-todistus sairaspäivärahaa varten ja jostain rahaa uninappeihin. En pärjää ilman normisonia, joka on ainoa lääke joka tällä hetkellä saa nukahtamaan. Mut vittu kun ei oo rahaa.

Pa pa pa.