Nappeilua ja hyvästit yhdelle poppoolle

Olin tuossa kevättalvella ilman lääkitystä, mutta olo meni niin pahaksi että päivystyksestä haettiin respa uusiin nappeihin. So far ne ovat toimineet hyvin. Seromexiä, jonka saan tarvittaessa tuplata.


Hyvästi ne 'ystävät', jotka eivät ymmärtäneet sairauttani. Nyt kun olen suht kuivilla ja kunnossa, niin eipä kelpaa seura vieläkään. Tai eipä teitä näytä kiinnostavan. Mulle riittää tää paska tasan nyt.

Lahjaksi saatu lamppu on roskiksessa rikottuna, eikä mua edes haittaa että kissa sen kaatoi (en koskaan ollut edes mikään ikea-friikki), ne ihmeelliset glögilasit on molemmat kolahtaneet sirpaleiksi (mitä joku 18-v himassa asuvana tekee kahdella glögilasilla..) Niin ja ne kammottavat marimekko-pöytäservetit vien tasan kierrätyshuoneelle, on ne mulla niin monta vuotta ollut eikä kertaakaan kukaan ole halunnut käyttää niitä.

Poistan puhelinnumeronne ja mailiosoitteet sun muut yhteystiedot, sillä mitä minä niillä tekisin.

Hädässä ystävä tunnetaan, joten eiköhän tämä ole aika selvä juttu.

Nappielämää tosiaan

Olen syönyt tässä jo pidemmän aikaa Fluanxolia, ensin 1mg sitten 2mg.

Lekurille pitäis taas päästä, ei mistään tule mitään..........

Lekuri kutsuu (taas)

Mut pistetään lekurille, saas nähä päästäänkö yhteisymmärrykseen.

Jotain lääkitystä tarttis ja pian, kuolen muuten.

Kaverit on ihan selkeästi hylänneet, mutta sen olen ansainnutkin. Sairaana sitä ei vaan pysty pitämään ihmissuhteita hyvänä, tai edes olemassa. Aika yksin olen taas.

'He kutsuivat luokseen
Jaksa vielä vähän
Ja ottivat vastaan
Jaksa vielä vähän'

heippodei

Taas pitkästä aikaa.. Mitä huonommin menee, sitä harvemmin haluaa postata tänne :P

Olen upside-down, aivan jumalattoman ailahteleva ja vihainen. En voi sanoa itseäni enää vain masentuneeksi, olen itse asiassa sitä hyvin hyvin vähän. Olen vain.. ööh.. ailahtelevainen.

Olen apaattisessa olotilassa, mikään ei huvita.

Elämä ei jatku ilman rakasta koiraa, ja koko kodinvaihtotilanne koiraa odottaessa raastaa mieltä. Tämän illan ja huomisen päivän saan olla tuon kultaisen elukan lähellä, se sai minut riekkumaan onnesta.

Lääkkeistä.. Olin pitkään ilman mitään, mutta nyt olen tullut siihen lopputulokseen etten selviä ilman lääkitystä. Fluanxol 1mg pitäisi nyt auttaa mielialan muutoksiin ja ehkä helpottaa masennustakin. Olen syönyt sitä vain vähän aikaa (n. 3 vkoa), joten tuloksista en osaa sanoa.
Unilääkkeitä käytän äärimmäisen harvoin iltaisin, koska joudun heräämään aina niin aikaisin töihin. Diapamia menee liikaa (tai siis paljon), mutta kun ahdistaa. En saa henkeä.

En jaksa nyt itkeä enempää, teen sen jossain muualla. Jakselkaa, kun mäkin kerran koitan..

Päivityksiä taas

Viime postaus on elokuun lopulta. Paljon on ehtinyt tapahtua, vielä kun tietäisi mistä aloittaisin.

Lääkkeet:
Sain Cipralexiä, joka vaihdettiin kustannussyistä Sepramiin. Olin saikulla n. puol vuotta. Lopetin lääkkeet ja nyt menee enää joskus Diapamia nukkumiseen.

Muut:
Menin töihin, 8h toimistosiivousta päivässä. Väsyttää niin perkeleesti. Murun kanssa ollaan ok. Kissat on jees. Ikävä omaa koiraa, en taida koskaan saada sitä kotiin. Itkeskelen usein, ja joo, ihan vaan yhden koiran takia.

Mieliala:
Masentunut ja väsynyt. En halua tehdä mitään ylimääräistä työn lisäksi, haluan vain nukkua. Ruoka ei maistu.
Lääkkeiden lopettamisen jälkeen meni jonkun aikaa todella hyvinkin. Nukun nykyään paljon ja hyvin. Edes tiekkarilla en jaksa roikkua enää.

Terapia ja lekurinkäynnit:
Seuraavat tammikuun alussa. Terapeutin kanssa sovittiin että ruvetaan pitämään pidempää taukoa terapioiden välillä. Ja saan kuulemma aina soittaa ja pyytää aikaa aikaisemminkin jos siltä tuntuu. Nyt tuntuu, mutta ehkä kituutan tässä vielä tammikuun alkuun.

Huomenna koetan mennä luovuttamaan verta.

lääkäristä ja napeista

Uutisia pitkästä aikaa. On mennyt niin huonosti, etten ole jaksanut tätäkään päivittää.

Napeista (eli lempiaiheestani) eka. Söin aikani Efexor 75 mg, kunnes kesäsijaispsyke konsultoi lekuria, joka oli sanonut että 'Ei, tuohan on ihan liian pieni annos!'. Sitten se tuplattiin ja menin zombieksi, joten lopetin kyseisen lääkkeen omin päin. Pyysin päästä tapaamaan lääkäriä, että saisin nappiasiat kuntoon, vaan en päässyt, koska omalääkäri psykellä oli muuttunut ja se uusi ei ollut paikalla.Sitten soittelin lekureita, kunnes tokana päivänä sain kiinni jonkun tädin, joka määräsi 15mg Remeronia, kun on niin vaikea nukkuakin. Olen nyt ollut pari viikkoa ilman lääkitystä, ja 7 päivää Remeronilla. Kamala olo ja nälkä on aivan suunnaton. Ahmin ja ahmin, enkä saa täyttä vatsaa-->lihoan entisestään :F


Lääkärille pääsy on tosiaan ollut hankalaa. Koitin pärjätä ilman lääkäriä kesän, huonolla menestyksellä. Kun oli pakko saada lääkäri kiinni, koitin soittaa psykelle ja saada aikaa Jollekin. Sain puhelinajan jollekin, joka ei ottanut 45 minan puhelinrumban jälkeenkään. Puheluni ohjautui takaisin toimistoon, josta sain seuraavalle päivälle puhelinajan, sille tädille joka sitten määräsi taustojani tietämättä ja minua näkemättä Remeronia.

Sain psykeltä uuden psykologin, mieshenkilö. Tullaan ihan ok toimeen, sillä on välillä ihan mieltä askarruttavia asioita. Kesän kävin sellaisen nuoren tytön luona juttelemassa, se oli tosi mukava ja fiksu :> Sääli ettei se jatkanut mun kanssa terapiaa. Psyko pitää mua vakavasti masentuneena, ja ehdotti osastolle hakeutumista. Joten otin itseäni niskasta kiinni ja soitin Jorviin psykelle, mutta ei ne voi kuulemma ottaa mua ellei ole lääkärin lähetettä. Paitsi päivystyksen kautta illalla, mutta koska en ole niin depressiivinen kuitenkaan, en saa osastopaikkaa. Enkä haluakaan, haluan olla kotona kissojen kanssa.

Mukaviin aiheisiin sitten. Meille muutti toinen kissa hetki pennun jälkeen. Ongelmatapaus Hesyltä, mutta silti niin ihana lussukka. Muru on edelleen tukenani ja aina valmiina auttamaan :> Rakastan tuota niin paljon, etten koskaan pysty edes kuvailemaan kuinka suurta kiintymykseni on. On vaan niin helkutan paha olla, ja siksi kiukuttelen ja saan riitoja aikaan :S Mutta me ollaan onneksi niin läheisiä, että pärjätään. Käytiin Korkeasaaressakin tuossa jokunen viikko sitten, oli mukavaa ^^ Eilen oltiin DTM:ssä katsomassa Drag Showta, oli just hauskaa :>

No muttajoo, masentaa mutta olen silti optimistisella hetkellä. Sain vihdoin lääkärinajan ensi maanantaiksi, pitää siis viikonloppu pärjäillä.

Haleja mussuille <2

Stilkkaseurailus

otin kolme stilnoctia, ei unta tai edes unettavaa viilistä.
mikään ei muuttunut, otin neljännen ja viidennen.
mikään ei muuttunut, otin pari lisää. SEITSEMÄN

Muru ei tiedä tästä mitään. Saa nähdä mitkä huudit tai surut saan tästä. MUTTA omA vika.

nyt alkaa teksti typoilla jo vähän, näin ruudun epänormaailina.kädet ei oikein osu näppiksille
Kävelin ympäriinäs, kaikki vaihtoivay olomuitojaan. HARHOJA Mutta ne on niitä harhoja joita ei tartte pelätä..

näppäimistö aloittaa ttaas sen keinunnan, minkä takia en osu oikeisiin nappeuloihin.

Kävelin äsken, nyt alkaa kama olla kuupassa, kai se olis uniaika
otan vil varmuudeksi kaksi 20mg normisonia päälle niin varmaan sammun.