Khivaa ja kaikkea muuta.
Olin taas pöpilässä, jei. Se täti on ihan kiva. Tiistaina näin tutun monen vuoden takaa, huippua oli ^^ Keskiviikkona kaadettiin tonttu Onnelassa, huispeata sekin. Uuh mikä viikko oikeest. Kaikkea kivaa ja outoa on tapahtunu.
Tiistaina kiksitettiin, oli niin huiskeeta nähdä tää tyyppi. Juttu luisti komiasti, aikas outoa sekin, sillä hyvä kun tunnetaan :P
Keskiviikkona tuli läpisurkee olo, minä joka en harrasta kyyneliä, nyyhkin junassa aivan käsittämättömästä syystä. Se oli outoa.
Pahat ajatukset pyörii edelleen päässä, nyt vaan näen niiden mielettömyyden. Kaikki on periaatteessa hyvin, muttei kuitenkaan. Ahdistaa ja väsyttää. Paniikki käy päälle heti kun ei ole piuhoja ja musiikkia esmes junassa mukana. Vihaan ihmisiä jotka tunkee liian lähelle eivätkä osaa olla hiljaa tai tuijottamatta.
Mä myös muuten pidän ihmisistä. Jollain hullulla tavalla joistain ihmisistä vaan pitää. Siis poikkis ja ystävät on ihan oma lukunsa, mutta siis jotkut sellaiset ei-kaikkein-tärkeimmät-ihmiset saa aikaan pidän-tosta - fiiliksen. Hassua. Se pöpiläntäti esmes, se oli mukava. En vaan oikeen osaa selittää miksi. Hölmöä.
Pirteydestä puhuttiin tänään sen tädin kanssa. Olen iloinen/pirteä/energinen/what ever joidenkin ihmisten silmissä. Jooh, näinhän se menee. Se on mun suojakuori, kukaan ei näe kuinka asiat on. Tällä tavoin kuvittelen suojelevani tärkeimpiä. Ei niiden tartte huolehtia mun takia. 'Kaikki on ihan hyvin' Toivottavasti ihmiset ei loukkaannu tosta, se on vaan niin sisäänrakennettu juttu nykyään. Vaikka se olisi valehtelua, niin ei ainakaan tietoista sellasta. Mitä muuta sä oikeesti voit vastata kun joku kysyy mitä kuuluu? Jotain edistystä (?) on tapahtunut, pystyy jo tokasemaan ettei tiedä. Onko se sitten parempi kun toi toinen, en tiedä. Sekavaa. Pitää miettiä lisää.
Tänään väsyttää, pitäis vaan silti jaksaa raahtautua eteenpäin. Aamulla herääminen tuntui täysin mahdottomalta. En päässyt edes suihkuun ennen pöpilänreissua, hyvä kun sain kuteet päälle. Näen Laten ja kenties muitakin tänään, huvahuva. Pitäis vaan nyt jaksaa sinne suihkuun.
Suurlähettiläät - Kukaan ei saa tietää
Tiistaina kiksitettiin, oli niin huiskeeta nähdä tää tyyppi. Juttu luisti komiasti, aikas outoa sekin, sillä hyvä kun tunnetaan :P
Keskiviikkona tuli läpisurkee olo, minä joka en harrasta kyyneliä, nyyhkin junassa aivan käsittämättömästä syystä. Se oli outoa.
Pahat ajatukset pyörii edelleen päässä, nyt vaan näen niiden mielettömyyden. Kaikki on periaatteessa hyvin, muttei kuitenkaan. Ahdistaa ja väsyttää. Paniikki käy päälle heti kun ei ole piuhoja ja musiikkia esmes junassa mukana. Vihaan ihmisiä jotka tunkee liian lähelle eivätkä osaa olla hiljaa tai tuijottamatta.
Mä myös muuten pidän ihmisistä. Jollain hullulla tavalla joistain ihmisistä vaan pitää. Siis poikkis ja ystävät on ihan oma lukunsa, mutta siis jotkut sellaiset ei-kaikkein-tärkeimmät-ihmiset saa aikaan pidän-tosta - fiiliksen. Hassua. Se pöpiläntäti esmes, se oli mukava. En vaan oikeen osaa selittää miksi. Hölmöä.
Pirteydestä puhuttiin tänään sen tädin kanssa. Olen iloinen/pirteä/energinen/what ever joidenkin ihmisten silmissä. Jooh, näinhän se menee. Se on mun suojakuori, kukaan ei näe kuinka asiat on. Tällä tavoin kuvittelen suojelevani tärkeimpiä. Ei niiden tartte huolehtia mun takia. 'Kaikki on ihan hyvin' Toivottavasti ihmiset ei loukkaannu tosta, se on vaan niin sisäänrakennettu juttu nykyään. Vaikka se olisi valehtelua, niin ei ainakaan tietoista sellasta. Mitä muuta sä oikeesti voit vastata kun joku kysyy mitä kuuluu? Jotain edistystä (?) on tapahtunut, pystyy jo tokasemaan ettei tiedä. Onko se sitten parempi kun toi toinen, en tiedä. Sekavaa. Pitää miettiä lisää.
Tänään väsyttää, pitäis vaan silti jaksaa raahtautua eteenpäin. Aamulla herääminen tuntui täysin mahdottomalta. En päässyt edes suihkuun ennen pöpilänreissua, hyvä kun sain kuteet päälle. Näen Laten ja kenties muitakin tänään, huvahuva. Pitäis vaan nyt jaksaa sinne suihkuun.
Suurlähettiläät - Kukaan ei saa tietää

0 Comments:
Post a Comment
<< Home