Tuntuu taas

Huij. Ahdistus jotakuinkin ohi, huvahuva.

Tuntuu, tuntuu paljon. Se on komiaa ja siitä itestään jo vetää kiksiä. Sanoin vissiin pöpilässä että elämä tuntuu harmaalta, missä on oransseja hetkiä, vähän niinkun tähtiä taivaalla. Nyt niitä tähtiä on ollu tavallista useammin. Tai ainakin sellanen fiilis on ollu. Ja siis monet asiat tuntuu, tuntuu että joistain asioista välittää, toisin kun ennen. Eiköhän toi nyyskiminenkin oo jo merkki jostain, oli piiitkä aika kun en sitä tehnyt. Ollenkaan. Oli niin turta ettei kyennyt edes niiskuamaan, julmaa sellanen. Tosin se keskiviikon härö oli kyllä edelleen aikas käsittämätöntä. Nojoo, ehkä sekin vielä joskus selkiää :P

Äärimmäinen kiintymys. Uutta mulle. Hienoa silti löytää itestään tollastakin, pidän.

Hemitystä, pidän ^^