Lisää huvaa oloa ja väärinymmärryksiä

Hymy vilahti, oli oikeasti mukava olla. Jei.

Itkemisestä puhuttiin tädin kanssa viime pe. Se heitti että moni ajattelee itkemisen olevan heikkoutta, nihpä. Itsekin ajattelin ennen, hyyyvin pitkään. Mutta ehkä se onkin vahvuutta, sitä mitä mulla harvoin on. En tunne tarpeeksi lujaa itkeäkseni. Jossain vaiheessa tässä oli hetki jolloin saatoin nyyhkiä millon mistäkin. Perkeles, ärsyttää kun en saa itsestäni kiinni.

Samat napit vieläkin, vetänyt niitä kolme kuukautta about. Nyt voi ehkä jo sanoa jotain tapahtuneen, sillä olo on parantunut aikas mukavasti. Ei pahemmin putoile, vaikka sitä pelkääkin joka hetki. Jaksaa tehdä asioita, jotka taas väsyttävät terveelläkin tavalla. Toivottavasti en vaan härppää liikaa kerralla, mutta pakko tehdä kun kerran elämässään jaksaa..

Pöpilässä olivat pistäneet tosiaan ylös sen että puhun enemmän. Väittivät 'potilaan piristyneen' vaikka kyse on mielestäni ennemmin luottamuksen kasvusta. Mä en luota keneenkään, eikä mun tarttekaan - ennen kun tahdon luottaa. Luottamus, josta seuraa se että voin myös puhua.

Meikki. Perkeleen väärin ymmärretty homma sekin. Olen piristynyt jos on meikkiä. Paskat. Meikki ei välttämättä liity mitenkään siihen että voi paremmin tai hyvin. Päinvastoin, meikillä on helppo luoda ulkokuori johon muuta kiinnittävät huomion ennemmin kuin siihen sisäiseen sontaan. Sotamaski. Minä vastaan paha maailma, missä kaikki tahtovat pahaa mulle x.X

Kukaan ei saa nähdä pahaa oloa ja haavoittuvuutta.

Apocalyptica - How Far