Märehtimistä ja ahdistussontaa

Onpas taas öhnäpöhnäolo, ihan kummaa. Ei siis varsinaisesti paha olo, sellanen huippapuippa vaan :P Olinpas reipas tänään muutenkin, olin junassa ja metrossa hienosti ilman ahdistuksia \o/ Jouduin jopa kuuntelemaan khännisten ihmisten juttuja, eikä edes haitannut :D Jee. Mutta takapakkiakin otettiin, näin tänään jotain mitä en pitkään aikaan ole nähnyt :/ Ahdistus. Onneksi se meni suht nopeasti ohi..
Oli muuten ahdistunapit jääneet murulle, moneen päivään en saanut niitä käsiini. Se oli ehkä ihan hyväkin, jouduin pärjäämään ilman ja pärjäsinkin. Mikä taas antaa itseluottamusta että pärjää taas vähän enemmän.

Märehtimistä siis..

Edelleen on vaikea luottaa ihmisiin. Vaikka tasan tarkkaan tiedän jonkun aikeet hyviksi, silti jätän aina kilometrin levyisen piikkilanka-aidan väliin. Se on epäreilua muita kohtaan. Mutta minkäs teet kun takana on jotain mikä on liikaa herkkissussille. Sussi Siirappi.

Itsensä hyväksyminen on hankalaa myös. En pärjää itteni kanssa edelleenkään, vaikka toki edistystäkin on tapahtunut. Itsekontrolli on jossain määrin parantunut, pystyn taivuttamaan osan pahoista pois. Tosin vain vasta ne kevyimmät, mutta onhan sekin jotain..

It brings out the worst in me
When you're not around
I miss the sound of your voice
The silence seems so loud
'Cause there's no one else
Since I found you
I know it's been so hard
You should know

If I die tomorrow
As the minutes fade away
I can't remember
Have I said all I can say?
You're my everything
You make me feel so alive
If I die tomorrow

Mötley Crue - If I die tomorrow