Blaahsurkeus

Kaikki flippaa, sitä on ruvennu näkemään kaikissa samaa pahaa mitä itessään on. Siitä taas seuraa syyllisyyttä, koska tuntuu että se paha on minusta lähtöisin. Itsesyytöksiä ja itseinhoa. Vai onko se vaan muiden niin helppo näyttää paha olonsa mun seurassa, koska itse näytän sen melkein aina?

Haluan olla taas yksin. Eristäytyä ja sulkeutua pahaan olooni.

Ainiin, Stilnoctit vissiin vetää silmät taas nappisilmiksi. Sellaset tyhjät lautasen kokoset ulmutukset. Äispä kyttää niitä jatkuvasti, rasittavaa. Tää on taas näitä kotona asumisen ihanuuksia..

Neljättä tuntia Apocalyptican versio Nothing else mattersista :'(