Mieli taipuu
Jea, ajatukset taipuu. Hassua miten niitä voikin tietoisesti vääntää haluamaansa suuntaan. Ennen esmes piemän hetken tullessa sen alle vaan jäi, nyt olen jo huikeat pari kertaa päässyt edes vähän työntämään sitä pois ajatuksista. Mutta onko se aitoa? Eikös aitoa ole se mikä on se eka asia mikä mieleen tulee? Tämän ajatuksen väkisin päälleen kääntäminen, onko se hyödyllistä mihinkään suuntaan? Hummm..
Se on tosiaan hassua miten itteänsä pystyy analysoimaan näinkin tarkkaan kuin mä nykyään teen.
Aijai eilen, jolloin oli paaaha ilta :/ Jäin yksin himaan ja seinät rupesivat kaatuilemaan päälle. Ahdistus syö mieltä ja sitä vaan keinuttaa. Silmissä sumenee, eikä mikään tunnu miltään. Vihaan ja pelkään tota tunnetta, onneksi viime aikoina se on ollut jokseenkin kaukana. Ehkä napit auttavat..? Ahdistusnappeja en ottanut, vaikka syytä ehkä olisi ollutkin. En vaan enää halua niitä, parin epämiellyttävän ja typerän 'sattumuksen' takia.
Saanut viimo aikoina noottia kolmesta asiasta :P
*Terapia, ei pöpilä. Niin että josko yrittäisin puhua jatkossa ilman pöpilä-sanaa..
*Keskeneräiset ja epämääräiset lauseet. Joo, näitä mä harrastan. Vähän liikaakin, koska siitä jo sanotaankin. Tosin hyvä että sanotaan, mutta kuitenkin. Mä en vaan haluais paljastaa sitä kaikkea pahaa mitä näen. Varsinkin kun tiedän näkeväni hyvin mustasti, jota kaikki ei hyväksy/ymmärrä. Ja valehtelua yritän välttää, mikä taas saattaa aiheuttaa katkoja lauseisiin. Siis en sano asioiden olevan sitä mitä ne eivät ole.. Sekavaa :P
*Pikkuasioihin tarttuminen. Tätä mä olen tehnyt vissiin aina. Oliskohan syynä urpon uteliaisuus ja se etten halua tehdä omia johtopäätöksiä lennokkaan mielikuvitukseni avustuksella.. Ja kun mieli on perusnegatiivisen musta, ei johtopäätökset voi olla kovin rohkasevia/järkeviä tai mitään.
Ihmiset on julmia, se on vaan eri asia näkeekö kaikki sitä. Julmuus tulee esille sillon kun puhutaan suoraan ja rehellisesti, kaunistelematta totuutta. Toisaalta, tiedän myös ihmisiä jotka ovat äärimmäisen kilttejä.. Perkeles, taas kumoan itse omat väitteeni :P Muttako elämä ei ole mustavalkoista. Toisaalta, mutta toisaalta.
Nyt menee taas liian sekavaks, mättämään-->
Se on tosiaan hassua miten itteänsä pystyy analysoimaan näinkin tarkkaan kuin mä nykyään teen.
Aijai eilen, jolloin oli paaaha ilta :/ Jäin yksin himaan ja seinät rupesivat kaatuilemaan päälle. Ahdistus syö mieltä ja sitä vaan keinuttaa. Silmissä sumenee, eikä mikään tunnu miltään. Vihaan ja pelkään tota tunnetta, onneksi viime aikoina se on ollut jokseenkin kaukana. Ehkä napit auttavat..? Ahdistusnappeja en ottanut, vaikka syytä ehkä olisi ollutkin. En vaan enää halua niitä, parin epämiellyttävän ja typerän 'sattumuksen' takia.
Saanut viimo aikoina noottia kolmesta asiasta :P
*Terapia, ei pöpilä. Niin että josko yrittäisin puhua jatkossa ilman pöpilä-sanaa..
*Keskeneräiset ja epämääräiset lauseet. Joo, näitä mä harrastan. Vähän liikaakin, koska siitä jo sanotaankin. Tosin hyvä että sanotaan, mutta kuitenkin. Mä en vaan haluais paljastaa sitä kaikkea pahaa mitä näen. Varsinkin kun tiedän näkeväni hyvin mustasti, jota kaikki ei hyväksy/ymmärrä. Ja valehtelua yritän välttää, mikä taas saattaa aiheuttaa katkoja lauseisiin. Siis en sano asioiden olevan sitä mitä ne eivät ole.. Sekavaa :P
*Pikkuasioihin tarttuminen. Tätä mä olen tehnyt vissiin aina. Oliskohan syynä urpon uteliaisuus ja se etten halua tehdä omia johtopäätöksiä lennokkaan mielikuvitukseni avustuksella.. Ja kun mieli on perusnegatiivisen musta, ei johtopäätökset voi olla kovin rohkasevia/järkeviä tai mitään.
Ihmiset on julmia, se on vaan eri asia näkeekö kaikki sitä. Julmuus tulee esille sillon kun puhutaan suoraan ja rehellisesti, kaunistelematta totuutta. Toisaalta, tiedän myös ihmisiä jotka ovat äärimmäisen kilttejä.. Perkeles, taas kumoan itse omat väitteeni :P Muttako elämä ei ole mustavalkoista. Toisaalta, mutta toisaalta.
Nyt menee taas liian sekavaks, mättämään-->

0 Comments:
Post a Comment
<< Home