Rauhattomuus on taas täällä.

Mun on vaikea olla. Napit käy päähän ja on kauhea olla.

Ehkä asiat ei ookaan menny parempaan suuntaan. Ehkä mä oon vaan kuvitellu ja uskotellu itelleni niin, koska onhan mulla napit. Ja niillähän maailman pitäis pelastua. Mä tahdon vaan nappailla nappeja, koska niillä saa pahan pois. Ainakin periaatteessa.

Ihme ahdistuksia, pelkotiloja ja mitä lieneekään. En tiedä millä sanoilla kuvailisi tätä kaikkea. Tentissä kaikki kävi päälle, oli pakko lähteä. Junassa ihmiset puhuivat keskenään liian lujaa, oli pakko koittaa kestää se. Ambulanssit, flip mii taas x.X Sairasta.

Aamuisin en meinaa päästä sängystä ylös. Tai jos pääsen, menen takaisin nukkumaan. Kotiin tullessani menen nukkumaan, kun en jaksa muutakaan. Näinollen kaikki aika menee nukkumiseen, ainakin jotakuinkin.

Ei vaan jaksais.

Rassea - If you ever