Kärähtelee ja näähmitään

Uus juttu, mistä ehkä pitäis pöpilässä puhua on kärähtely. Siis ensin ahdistaa jokin (pikku)juttu, ja sitten kisahtaa. Hermostuttaa ja vituttaa kun joku asia ei mene niinkuin pitäis. Eikä tähän tarvita edes mitään isoa juttua, riittää kun esmes pullosta en saa etikettejä irti x.X Toi vois kyllä mennä normaalin malttamattomuuden piikkiin, muttako kärähtely(kin) menee yli. Ahdistus iskee, jos sitä siksi voi sanoa. Hengitys käy hankalaks ja tekis mieli vaan huutaa tai heittää jotain seinään.. Muthej, ehkä sovitaan vaan että toi on normaalia.

Näähmikäänpakitus. Tyhmä ihminen ei voi sanoa/tehdä loppuun jotain alottamaansa. Ei vaan pysty. Yleensä sitä vaan lopettaa ja heittää näähmitään ja pisteen. Vieraille ihmisille asian keskenjättäminen on aikas sama. Mutta entäs ne jotka välittää? Miksei niille voi kertoa? Ne tietää ja niihin pitäis voida luottaa sen verran että pystyy sanomaan kaiken.
Ehkä mä pelkään. Huono itsetunto ja silleen, ei luota itteensä. Pelkää tekevänsä/sanovansa väärin.


Mutta eihän sitä voi koskaan tietää millon ihmiset lähtee, eihän?

Asiasta melkein kukkaruukkuun. Mietin tässä päivemmällä, että ketäköhän täällä käy.. Muutamat kävijät tiedän, mutta eksyykö tänne ihmisiä jotka ei silleen tunne.? Puumerkkiä kiitsa.