Kaikenlaista sekopäistä

Joulu oli ja meni.
Yksi ilta oli huispeeta, seuraavana jo flip. Sitä seuraavana taas suht ok. Karmeeta ahdistusta ja outoa tunnetilaa. Mä en tahdo tätä. Yritän niin saatanasti ja siltikään se ei tunnu riittävän normaaliin olemiseen.

Mokasin flipatessani, laitoin viestiä ystäville. Paha, paha moka. Ihan turhaan huolestuttaa taas, vittu. Nyt näen yhen huomenna, toivottavasti se ei suuttunut. Pitää heivata puhelin flipatessa pois näkyvistä, ihan niinkun ennenkin. Miksi turhaan huolestuttaa tärkeimpiä?

Vihaan itteäni tekojeni takia, siksi lähtökohtana muidenkin suhtautumiseen on viha. Niiden on pakko suuttua jos kerron mitä tapahtuu. Välttelen aihetta siitä tietävien kanssa, silti se painaa. Tahtoisin niin sanoa monta asiaa, muttei vaan pysty. Tunteeton paska, kaikki luulee niin. Ja niinhän se osaks onkin. Mä haluan vaan nukkua.

Löysin ittestäni lisää kummelluksia. Äänet, ne joita oon pitkään luullut ihan vaan normaaleiks. Puhelin soi, vaikkei soi. Radio laulaa, vaikkei se ole edes päällä. Äänet jäävät kaikumaan päässä. Noh, ehkä näistä ei kannata eteenpäin mainita, onhan ne olleet täällä jo niin pitkään.. Nyt vasta huomaan niiden olevan..

Huomenna pöpilään, kiva täti ilman kenkäsetää (uuh, mikä nimitys xD). Pe olis ystävän syntskät ja vissiin uusvuos. En taida jaksaa viettää uutta vuotta :P Mennään kuitenkin ma-ke risteilemään loistoporukalla \o/ Odotan innolla, ihan huippua ^^

Väsyttää, mutta yritän. Syön kiltisti kenkäsedän määräämät napit ja yritän olla napsimatta bentsoja liikaa. Yritän keskittyä, löytää hyvät ajatukset ja silleen. Se on vaan niin pirun vaikeata :'(

Onneks mulla on muruin. Jaksaa yrittää.