lääkäristä ja napeista
Uutisia pitkästä aikaa. On mennyt niin huonosti, etten ole jaksanut tätäkään päivittää.
Napeista (eli lempiaiheestani) eka. Söin aikani Efexor 75 mg, kunnes kesäsijaispsyke konsultoi lekuria, joka oli sanonut että 'Ei, tuohan on ihan liian pieni annos!'. Sitten se tuplattiin ja menin zombieksi, joten lopetin kyseisen lääkkeen omin päin. Pyysin päästä tapaamaan lääkäriä, että saisin nappiasiat kuntoon, vaan en päässyt, koska omalääkäri psykellä oli muuttunut ja se uusi ei ollut paikalla.Sitten soittelin lekureita, kunnes tokana päivänä sain kiinni jonkun tädin, joka määräsi 15mg Remeronia, kun on niin vaikea nukkuakin. Olen nyt ollut pari viikkoa ilman lääkitystä, ja 7 päivää Remeronilla. Kamala olo ja nälkä on aivan suunnaton. Ahmin ja ahmin, enkä saa täyttä vatsaa-->lihoan entisestään :F
Lääkärille pääsy on tosiaan ollut hankalaa. Koitin pärjätä ilman lääkäriä kesän, huonolla menestyksellä. Kun oli pakko saada lääkäri kiinni, koitin soittaa psykelle ja saada aikaa Jollekin. Sain puhelinajan jollekin, joka ei ottanut 45 minan puhelinrumban jälkeenkään. Puheluni ohjautui takaisin toimistoon, josta sain seuraavalle päivälle puhelinajan, sille tädille joka sitten määräsi taustojani tietämättä ja minua näkemättä Remeronia.
Sain psykeltä uuden psykologin, mieshenkilö. Tullaan ihan ok toimeen, sillä on välillä ihan mieltä askarruttavia asioita. Kesän kävin sellaisen nuoren tytön luona juttelemassa, se oli tosi mukava ja fiksu :> Sääli ettei se jatkanut mun kanssa terapiaa. Psyko pitää mua vakavasti masentuneena, ja ehdotti osastolle hakeutumista. Joten otin itseäni niskasta kiinni ja soitin Jorviin psykelle, mutta ei ne voi kuulemma ottaa mua ellei ole lääkärin lähetettä. Paitsi päivystyksen kautta illalla, mutta koska en ole niin depressiivinen kuitenkaan, en saa osastopaikkaa. Enkä haluakaan, haluan olla kotona kissojen kanssa.
Mukaviin aiheisiin sitten. Meille muutti toinen kissa hetki pennun jälkeen. Ongelmatapaus Hesyltä, mutta silti niin ihana lussukka. Muru on edelleen tukenani ja aina valmiina auttamaan :> Rakastan tuota niin paljon, etten koskaan pysty edes kuvailemaan kuinka suurta kiintymykseni on. On vaan niin helkutan paha olla, ja siksi kiukuttelen ja saan riitoja aikaan :S Mutta me ollaan onneksi niin läheisiä, että pärjätään. Käytiin Korkeasaaressakin tuossa jokunen viikko sitten, oli mukavaa ^^ Eilen oltiin DTM:ssä katsomassa Drag Showta, oli just hauskaa :>
No muttajoo, masentaa mutta olen silti optimistisella hetkellä. Sain vihdoin lääkärinajan ensi maanantaiksi, pitää siis viikonloppu pärjäillä.
Haleja mussuille <2
Napeista (eli lempiaiheestani) eka. Söin aikani Efexor 75 mg, kunnes kesäsijaispsyke konsultoi lekuria, joka oli sanonut että 'Ei, tuohan on ihan liian pieni annos!'. Sitten se tuplattiin ja menin zombieksi, joten lopetin kyseisen lääkkeen omin päin. Pyysin päästä tapaamaan lääkäriä, että saisin nappiasiat kuntoon, vaan en päässyt, koska omalääkäri psykellä oli muuttunut ja se uusi ei ollut paikalla.Sitten soittelin lekureita, kunnes tokana päivänä sain kiinni jonkun tädin, joka määräsi 15mg Remeronia, kun on niin vaikea nukkuakin. Olen nyt ollut pari viikkoa ilman lääkitystä, ja 7 päivää Remeronilla. Kamala olo ja nälkä on aivan suunnaton. Ahmin ja ahmin, enkä saa täyttä vatsaa-->lihoan entisestään :F
Lääkärille pääsy on tosiaan ollut hankalaa. Koitin pärjätä ilman lääkäriä kesän, huonolla menestyksellä. Kun oli pakko saada lääkäri kiinni, koitin soittaa psykelle ja saada aikaa Jollekin. Sain puhelinajan jollekin, joka ei ottanut 45 minan puhelinrumban jälkeenkään. Puheluni ohjautui takaisin toimistoon, josta sain seuraavalle päivälle puhelinajan, sille tädille joka sitten määräsi taustojani tietämättä ja minua näkemättä Remeronia.
Sain psykeltä uuden psykologin, mieshenkilö. Tullaan ihan ok toimeen, sillä on välillä ihan mieltä askarruttavia asioita. Kesän kävin sellaisen nuoren tytön luona juttelemassa, se oli tosi mukava ja fiksu :> Sääli ettei se jatkanut mun kanssa terapiaa. Psyko pitää mua vakavasti masentuneena, ja ehdotti osastolle hakeutumista. Joten otin itseäni niskasta kiinni ja soitin Jorviin psykelle, mutta ei ne voi kuulemma ottaa mua ellei ole lääkärin lähetettä. Paitsi päivystyksen kautta illalla, mutta koska en ole niin depressiivinen kuitenkaan, en saa osastopaikkaa. Enkä haluakaan, haluan olla kotona kissojen kanssa.
Mukaviin aiheisiin sitten. Meille muutti toinen kissa hetki pennun jälkeen. Ongelmatapaus Hesyltä, mutta silti niin ihana lussukka. Muru on edelleen tukenani ja aina valmiina auttamaan :> Rakastan tuota niin paljon, etten koskaan pysty edes kuvailemaan kuinka suurta kiintymykseni on. On vaan niin helkutan paha olla, ja siksi kiukuttelen ja saan riitoja aikaan :S Mutta me ollaan onneksi niin läheisiä, että pärjätään. Käytiin Korkeasaaressakin tuossa jokunen viikko sitten, oli mukavaa ^^ Eilen oltiin DTM:ssä katsomassa Drag Showta, oli just hauskaa :>
No muttajoo, masentaa mutta olen silti optimistisella hetkellä. Sain vihdoin lääkärinajan ensi maanantaiksi, pitää siis viikonloppu pärjäillä.
Haleja mussuille <2
posted by Sussi at 14:04
0 comments
