Lekuri kutsuu (taas)

Mut pistetään lekurille, saas nähä päästäänkö yhteisymmärrykseen.

Jotain lääkitystä tarttis ja pian, kuolen muuten.

Kaverit on ihan selkeästi hylänneet, mutta sen olen ansainnutkin. Sairaana sitä ei vaan pysty pitämään ihmissuhteita hyvänä, tai edes olemassa. Aika yksin olen taas.

'He kutsuivat luokseen
Jaksa vielä vähän
Ja ottivat vastaan
Jaksa vielä vähän'

heippodei

Taas pitkästä aikaa.. Mitä huonommin menee, sitä harvemmin haluaa postata tänne :P

Olen upside-down, aivan jumalattoman ailahteleva ja vihainen. En voi sanoa itseäni enää vain masentuneeksi, olen itse asiassa sitä hyvin hyvin vähän. Olen vain.. ööh.. ailahtelevainen.

Olen apaattisessa olotilassa, mikään ei huvita.

Elämä ei jatku ilman rakasta koiraa, ja koko kodinvaihtotilanne koiraa odottaessa raastaa mieltä. Tämän illan ja huomisen päivän saan olla tuon kultaisen elukan lähellä, se sai minut riekkumaan onnesta.

Lääkkeistä.. Olin pitkään ilman mitään, mutta nyt olen tullut siihen lopputulokseen etten selviä ilman lääkitystä. Fluanxol 1mg pitäisi nyt auttaa mielialan muutoksiin ja ehkä helpottaa masennustakin. Olen syönyt sitä vain vähän aikaa (n. 3 vkoa), joten tuloksista en osaa sanoa.
Unilääkkeitä käytän äärimmäisen harvoin iltaisin, koska joudun heräämään aina niin aikaisin töihin. Diapamia menee liikaa (tai siis paljon), mutta kun ahdistaa. En saa henkeä.

En jaksa nyt itkeä enempää, teen sen jossain muualla. Jakselkaa, kun mäkin kerran koitan..