Sattuu

Vittu, ei tullu postaus perillle.

Nojoo, pointti oli että putosin tänään illalla. Paha olo ja harhat hyppii silmille.

Natsnats.

Lisää huvaa oloa ja väärinymmärryksiä

Hymy vilahti, oli oikeasti mukava olla. Jei.

Itkemisestä puhuttiin tädin kanssa viime pe. Se heitti että moni ajattelee itkemisen olevan heikkoutta, nihpä. Itsekin ajattelin ennen, hyyyvin pitkään. Mutta ehkä se onkin vahvuutta, sitä mitä mulla harvoin on. En tunne tarpeeksi lujaa itkeäkseni. Jossain vaiheessa tässä oli hetki jolloin saatoin nyyhkiä millon mistäkin. Perkeles, ärsyttää kun en saa itsestäni kiinni.

Samat napit vieläkin, vetänyt niitä kolme kuukautta about. Nyt voi ehkä jo sanoa jotain tapahtuneen, sillä olo on parantunut aikas mukavasti. Ei pahemmin putoile, vaikka sitä pelkääkin joka hetki. Jaksaa tehdä asioita, jotka taas väsyttävät terveelläkin tavalla. Toivottavasti en vaan härppää liikaa kerralla, mutta pakko tehdä kun kerran elämässään jaksaa..

Pöpilässä olivat pistäneet tosiaan ylös sen että puhun enemmän. Väittivät 'potilaan piristyneen' vaikka kyse on mielestäni ennemmin luottamuksen kasvusta. Mä en luota keneenkään, eikä mun tarttekaan - ennen kun tahdon luottaa. Luottamus, josta seuraa se että voin myös puhua.

Meikki. Perkeleen väärin ymmärretty homma sekin. Olen piristynyt jos on meikkiä. Paskat. Meikki ei välttämättä liity mitenkään siihen että voi paremmin tai hyvin. Päinvastoin, meikillä on helppo luoda ulkokuori johon muuta kiinnittävät huomion ennemmin kuin siihen sisäiseen sontaan. Sotamaski. Minä vastaan paha maailma, missä kaikki tahtovat pahaa mulle x.X

Kukaan ei saa nähdä pahaa oloa ja haavoittuvuutta.

Apocalyptica - How Far

Nannannaaaaa..

Khivaa, Sussi on herännyt. Jo viikon päivät vissiin seuraillu hyvän olon örmyä mikä tossa pääkopassa on mellastanut. Pari rankkaa putoamista on ollut, mutta muuten on ollut ok olo. Toivotaan että tää jää tälläseks, josko lääkitys vihdoin auttas. Putoamiset oli aikas pahoja kyl, piti peräti napittaa.

Väsyttää, siis fyysisesti nimenomaan. Ajattelin sen johtuvan tästä hyvänolon heräämisestä. Siis kun jaksaa kiinnostua ulkomaailmasta ja silleen, aivot rasittuu josta seuraa normaali väsymys. Ja kun ei ole piiiitkään aikaan jaksanut olla henkisesti hereillä, nih tämä väsyttää ylipaljon nyt. Ehkä vähitellen josko hyvä olo pysyisi täällä, nih ehkä väsymisetkin normalisoituisivat.. Kaiken tän aattelin näin, kun pöpilässä täti sanoi että en nuku sen takia kun aivot ei rasitu silleen normaalilla tavalla eli ne ei halua nukkuakaan. Että kun on niin pihalla eikä aivot tee töitä nih ei nukutakaan ja silleen.

Nyt siis nuksumaan, ainakin melkein :D

Lost once again

Tänään oli huono päivä, sillä henkinen väsymys kävi aikas ilkeesti päälle. Ahdistaa taas, tosin nyt ihan vaan minä itse eikä muut ihmiset. Miksei kaikki voi pysyä parempana jos asiat sinne päin kerrankin menee? Vituttaa tällänen vuoristorata. Vitun totaalikoomaus, meen nukkumaan.

Lost in huva olo ^^

Jepa, on se vaan niin. Jo monta päivää kulunut suht rauhallisissa fiiliksissä. Uskaltauduin jo jättämään piuhatkin kotiin, eikä ahdistunappia ole tarttennut ollenkaan :] Uujea. Josko tästä lähtis vielä enemmän parempaan ja silleen.

Nyt tunnille.

Märehtimistä ja ahdistussontaa

Onpas taas öhnäpöhnäolo, ihan kummaa. Ei siis varsinaisesti paha olo, sellanen huippapuippa vaan :P Olinpas reipas tänään muutenkin, olin junassa ja metrossa hienosti ilman ahdistuksia \o/ Jouduin jopa kuuntelemaan khännisten ihmisten juttuja, eikä edes haitannut :D Jee. Mutta takapakkiakin otettiin, näin tänään jotain mitä en pitkään aikaan ole nähnyt :/ Ahdistus. Onneksi se meni suht nopeasti ohi..
Oli muuten ahdistunapit jääneet murulle, moneen päivään en saanut niitä käsiini. Se oli ehkä ihan hyväkin, jouduin pärjäämään ilman ja pärjäsinkin. Mikä taas antaa itseluottamusta että pärjää taas vähän enemmän.

Märehtimistä siis..

Edelleen on vaikea luottaa ihmisiin. Vaikka tasan tarkkaan tiedän jonkun aikeet hyviksi, silti jätän aina kilometrin levyisen piikkilanka-aidan väliin. Se on epäreilua muita kohtaan. Mutta minkäs teet kun takana on jotain mikä on liikaa herkkissussille. Sussi Siirappi.

Itsensä hyväksyminen on hankalaa myös. En pärjää itteni kanssa edelleenkään, vaikka toki edistystäkin on tapahtunut. Itsekontrolli on jossain määrin parantunut, pystyn taivuttamaan osan pahoista pois. Tosin vain vasta ne kevyimmät, mutta onhan sekin jotain..

It brings out the worst in me
When you're not around
I miss the sound of your voice
The silence seems so loud
'Cause there's no one else
Since I found you
I know it's been so hard
You should know

If I die tomorrow
As the minutes fade away
I can't remember
Have I said all I can say?
You're my everything
You make me feel so alive
If I die tomorrow

Mötley Crue - If I die tomorrow

Dakota, Goom, Rakkaus ja pöhnää

Ahdistus tulee taas. Nykyään melkein joka kerta kun jään yksin kotiin. Tai jos puhun jonkun kanssa hyvin hankalista asioista. Pimeä putoaa niskan kautta silmille ja koomaus alkaa.Kierrän taloa yksin kymmeniä kertoja, tuijotan tunteja kattoon. Datistellessa huojutan, näyttää varmaan aika idioottimaiselta.. Myös pöydän alle on turvallista mennä, koska ei niistä koskaan tiedä millon ne tulee.
Ja jos on seuraa, niin napsuttelen kynsilakkoja käsistä, ja jos niitä ei ole, on tyydyttävä tuhoamaan kynsinauhat :F
Kaikki menee sekavaksi, koitin mennä Stilnocteilla nukkumaan, mutta tässähän mä vielä kukun :S Typoaa jo kivast ja silleen.
Mulla olis pöpilään sellanen lappu, mutta en uskalla viedä sitä sinne. Kolme vaihtoehtoa:
joko vien sen sinne ja katon miten käy, en vie sitä sinne ja jatkan samaan malliin, tai sitten lopetan napit kokonaan. Hankalaa.
Rakkaus, eikös olekin hankala sana.. Jotkut heittää sanaa jokaiselle ilman sen suurempia tunteita, jotkut taas pihtaa sen sanomista. Rakas on arvokas hellittelynimi, jota ei kelle tahansa voi antaa. Sen saa joku sellainen, joka saa tuntemaan jotain toodella kummaa :P Siis, jotain niin syvää välittämistä ja toisen ajatuksissa pyörimistä. Siis miljoonakertainen ihastuminen tai jotain.

Oltiin myös goom05:lla, hauskaa oli. Kotiteollisuus ja Koodit huippuja ja tiktak ihan jees..Mitäs vielä.. En jaksa kaikkea enää luetella, pointti oli kuitenkin että ens vuonna uudestaan :D

Oltiin kattomassa lastenmusikaali Dakotaa viikonloppuna.Se oli oikein kiva, löysin sieltä jopa itseni :D Elikkäs Sussi Siirappi on kehissä. Mariko pääosassa oli huiskea, todella kiltin näköinen. Nyt tuli hinku lähteä uudestaan johonkin tollaseen ^^

Mieli taipuu

Jea, ajatukset taipuu. Hassua miten niitä voikin tietoisesti vääntää haluamaansa suuntaan. Ennen esmes piemän hetken tullessa sen alle vaan jäi, nyt olen jo huikeat pari kertaa päässyt edes vähän työntämään sitä pois ajatuksista. Mutta onko se aitoa? Eikös aitoa ole se mikä on se eka asia mikä mieleen tulee? Tämän ajatuksen väkisin päälleen kääntäminen, onko se hyödyllistä mihinkään suuntaan? Hummm..
Se on tosiaan hassua miten itteänsä pystyy analysoimaan näinkin tarkkaan kuin mä nykyään teen.

Aijai eilen, jolloin oli paaaha ilta :/ Jäin yksin himaan ja seinät rupesivat kaatuilemaan päälle. Ahdistus syö mieltä ja sitä vaan keinuttaa. Silmissä sumenee, eikä mikään tunnu miltään. Vihaan ja pelkään tota tunnetta, onneksi viime aikoina se on ollut jokseenkin kaukana. Ehkä napit auttavat..? Ahdistusnappeja en ottanut, vaikka syytä ehkä olisi ollutkin. En vaan enää halua niitä, parin epämiellyttävän ja typerän 'sattumuksen' takia.

Saanut viimo aikoina noottia kolmesta asiasta :P
*Terapia, ei pöpilä. Niin että josko yrittäisin puhua jatkossa ilman pöpilä-sanaa..
*Keskeneräiset ja epämääräiset lauseet. Joo, näitä mä harrastan. Vähän liikaakin, koska siitä jo sanotaankin. Tosin hyvä että sanotaan, mutta kuitenkin. Mä en vaan haluais paljastaa sitä kaikkea pahaa mitä näen. Varsinkin kun tiedän näkeväni hyvin mustasti, jota kaikki ei hyväksy/ymmärrä. Ja valehtelua yritän välttää, mikä taas saattaa aiheuttaa katkoja lauseisiin. Siis en sano asioiden olevan sitä mitä ne eivät ole.. Sekavaa :P
*Pikkuasioihin tarttuminen. Tätä mä olen tehnyt vissiin aina. Oliskohan syynä urpon uteliaisuus ja se etten halua tehdä omia johtopäätöksiä lennokkaan mielikuvitukseni avustuksella.. Ja kun mieli on perusnegatiivisen musta, ei johtopäätökset voi olla kovin rohkasevia/järkeviä tai mitään.

Ihmiset on julmia, se on vaan eri asia näkeekö kaikki sitä. Julmuus tulee esille sillon kun puhutaan suoraan ja rehellisesti, kaunistelematta totuutta. Toisaalta, tiedän myös ihmisiä jotka ovat äärimmäisen kilttejä.. Perkeles, taas kumoan itse omat väitteeni :P Muttako elämä ei ole mustavalkoista. Toisaalta, mutta toisaalta.

Nyt menee taas liian sekavaks, mättämään-->

Therapiaa ja silleen

Olin terapiassa taas, nyt tädin kanssa ilman kenkälekurisetää. Huomaa muuten sanavalinta terapia, ei pöpilä :P Sain noottia murulta, katotaan osaanko käyttää sanaa terapia jatkossakin..

Keskusteltiin tosiaan tädin kanssa kaikenlaisesta. Ja voi saatana oikeasti, mä olen kuulemma taas pirteämpi kun ennen kun kerta puhekin luistaa. Vitut. Mä vaan alan vähän relata siellä käydessä, joka saa taas sanomaan asioita. Ainiin, pari hymyäkin tuli lipsautettua, niin se sanoi. Muttahej, ei siinä voi olla hymyämättä jos muistelee mielessään risteilyä ja miten siellä on moshannu humppakerhossa :D Ei täti vaan tiedä sitäkään..
Sain sellasen verkostoterapiapaperin himaan täytettäväksi. En vaan osaa tehdä sitä, liikaa ajatuksia.
Niin ja pitihän sen tädin kysyä onko meillä nyt koiranäyttelyitä x.X Siis ei saatana oikeesti. Hyllyttäs ittensä.

Väsyttää ja vituttaa.