.-.

Blaaah. Väsyttää ihan törkeästi. Napeilla nukkuminen rokrok..
Kaikki energia menee itsehillintään, ajatukset rääkkää rikkinäistä päätä.

Tuskasta.

Jahas.

Kierroksia taas, eilen nousivat ja nyt mennään ihan hallitsemattomiksi. Tai siis ajatukset lähinnä, ihan pimeätä juttua joka jää vaivaamaan ja mietityttämään. Kummittelemaan.
Harhat hyppii silmille, nykyään ne on ihan ok niin kauan kun pysyvät tietyn etäisyyden päässä. Kaikkeen tottuu ja silleen.
Olen kehittänyt äärimmäisen kiusallisen puhelinkeskustelukammonkin, vedin yhdestä puhelinkeskustelusta sitten karmeat ahdistukset. Muutenkin nämä kierrokset ovat saaneet sydämenkin paukkumaan ihan luonnottamalla speedillä ja henki meinaa loppua. Inhottavaa.
Mutta kuitenkin kaikki on niin hauskaa, ajattelin taas voivani valloittaa maailman. Nukkuminen on unohtunut kun on paljon parempaa tekemistä, eikä nukuta. Kerrankin kun jaksaa nih on tehtävä.
Tänään treenaamaan, ketuttaa jos (ja kun) kaikki nämä mielialanvaihtelut vaikuttavat yhteistyöhön. Kettu.

Nyt alkaa rela tulla, kyllä noi napit on sitten viisas keksintö :P

Ainiin, Aurorixiä menee edelleen se 450 mg vuorokaudessa. Lekuriin pääsen vapun jälkeen, ei jaksa odottaa ja kärsiä.

pah.

Ei ajatus kulje. Väsyttää henkisesti ja on niin paha olla. Kaikki on toivotonta ja turhaa. Möykky sisällä joka säteilee pahaa, sattuu. Ihmiset ei näe sitä, eivätkä ymmärrä. Toisaalta, ei sitä pidä niiltä vaatiakaan. Veikkaan että ainoat jotka sen perimmäisen tajuaa on niitä joilla on samanlaisia ongelmia. Ja sitä parempi mitä vähemmän porukalla on ongelmia.

Äispä heitti muuten että mulla olis alkoholiongelma. Asenne juomiseen on todentotta vähän alkoholistimainen, mutta toisaalta.. En ollu esmes kahteen viikkoon ottanut tippaakaan. Juomaan lähtiessä vaan harvemmin osaan ottaa kohtuudella, joko en siis juo tai sitten perseet olalle. Paitsi että esmes eilen otin kohtuudella. Jee?

Parantumisesta. Mua vaivaa suunnattomasti se ettei edistystä tapahdu parempaan suuntaan sitten yhtään. Tiedän, että parantumisessa menee vähintään se mitä on sairastumiseen mennyt, mutta pitäisihän sitä edistystä tapahtua. Edes vähän koko ajan. Mutta kun ei niin ei. Pahat olot on vaan menneet pahemmaksi ja vissiin pientä psykoottisuuttakin on. Samoin sen pahan olon lievityskeinot on menneet sekopäisemmiksi.

Tiistaina pöpilään.

Itkin pitkästä aikaa. Ihan vähän, mutta kuitenkin. Koskaan kukaan välittänyt niinkun muru.

reseptii

Lekurit nostivat annostusta (Aurorix); 2 nappia aamulla ja 1 nappi iltapäivällä.

Tänään totaaliturtaolo.Maistoin stilkkaa ja sillä voisinkin nyt men nuks.

Kierroskooma

Kierroksia, siihen ahdistus päälle. Jee.

Joku kimma oli hyllyttäny ittensä meidän hienossa opinahjossamme, ihan viekkuryhmässäkin vieläpä. Kaikki panikoi nyt ja hyökkii kimppuun, kai ne luulee mua seuraavaks potentiaaliseks hyllylle lentäjäks. Kolmelta (tai oikeastaan neljältä) taholta tultiin tänään 'juttelemaan mukavia' O_O Voi kiesus oikeesti. Tästä ei seurannut muuta kun karmeet ahdistukset ja paha olo. Kuitenkin kierrostetaan, elikkäs yhdistelmä on aikas paha. En tahdo mennä kouluun, nyt olen silmätikkuna siellä. Niinkuin myös kamut :/

Aina kaikki menee siihen että satutan kaikkia.

Toinen mistä tässä saa murehtia on kamu, joka on hyyyyvin sekasin. Pelkään jatkuvasti että se tekee itselleen jotain pahaa. Pelottaa ja on niin voimaton olo. En voi tehdä mitään.

Harhaa

Huh, mikä viikonloppu. Koko ajan saa olla menossa ja sitten vielä kamun puolesta saa pelätä :/ Vittu että vituttaa jos jotain tapahtuu, enkä ole saanut tehtyä asialle mitään..

Illalla menin nukkumaan, harhat kävi aikas pahasti päälle. Nyt jopa muistan suht selkeästi mitä tapahtui. Makasin sängyssä enkä päässyt liikkumaan ollenkaan. Totaalikoomaseis. Ulkona satoi, mutta se ei ollut vettä. Joku huusi silmieni takana, eikä se lopettanut. Ohi menneellä rekalla oli kyydissään vaan kasa ruumiita. Jäsenten rajat hämärtyivät ja tuntui että esmes käsi olisi vaan turvonnut ja turvonnut. Ahdistavaa tämmöset. Ja vielä kun sattuu muistamaan kaiken.

Sain kuitenkin koottua itteni aamulla kouluun..

Örörörörör. On ihan pöllö olo taas. Ei ajatus pyöri päässä silleen normaalisti. Stnan tyhjäpää..

Olin pöpilässä tänään eniveis. Paloi käämit, kun oon kuulemma piristynyt ja sen takia voitais pistää mut käymään siellä vaan kerran kahdessa viikossa. Sanoin ettei se mitenkään käy, kaks viikkoa on liian pitkä aika. Muutenkin ilmassa oli semmosta vittumaista käymistä. Se yritti vihjailla etten muka itse yritä parantua >:// Vittu kun se vaan tietäis.. Ens viikolla vissiin ehkäehkä vaihtuu lääkitys (TAAS)..

Muru on nyt sitten nähnyt kevytflipinkin, on siinä kanssa hurpea tapaus ^^ Jaksaa aina vaan olla olkapäänä ja pitää huolta vaikkei kannattais.. Se, että on joku noin loistava lähellä tukemassa on korvaamattoman arvokasta.

Kai sitä vois men nuksumaan..

Np. Happoradio - Hitaasti

Kesti kaiken, tuplas taikansa..

Kiesus, kirjottan pitkään aikaan. Ei oo vaan jaksannu, saanu aikaseks.

Kierroksia, joissa idioottimaisia ajatuksia ilman hyvää syytä. Ilman mitään syytä itse asiassa. Taas tässä käy näin.
Aina.

Itkettää lähes koko ajan, silti kyyneltäkään ei tipu. Totaalisen turta ja kylmä.

Välillä on sellanen oksettava olo, siis silleen että vihaa itseänsä sen verta että oksettaa ihan fyysisesti. Nojoo, en osaa oksentaa vieläkään.

Unet on karmeita ja ahdistavia. Kevätaurinko ahdistaa. Ihmiset hymyilee, sekin ahdistaa.

En tahdo tätä. Miksi elämä toistaa itseään, tosin pienellä variaatiolla mutta kuitenkis..

There's another world inside of me
That you may never see
There's secrets in this life
That I can't hide
Somewhere in this darkness
There's a light that I can't find
Maybe it's too far away...
Maybe I'm just blind...