Teinpä ensimmäisen unipäikkyni tässä herättyäni. Uni alkoi jostain muusta, mutta vasta rauttiskohdasta muistan sen hyvin.
Ajettiin rauttiksella murun kanssa punaisella sähköautolla käyden jossain ja söin koko ajan vaahtokumikarkkeja. Törmätttiin rauttiksen tunnelissa tolppaan ärrän edessä. Mitään ei kumminkaan käynyt, koska vauhti oli niin pieni. Kaksi matruusipukuista miestä kävi pankkiautomaatilla mainoskylttien luona. Yhtäkkiä olin suuressa auditoriossa, jossa pompin korkealle kattoon. Kukaan ei kiinnittänyt pahemmin huomiota, ennen kuin rupesin tekemään syöksyjä korkealta katosta pöytiin, jossa oli ravintolan ruokailuvälineet. Kaksi pöydällistä yritin rikkoa, mutten onnistunut koska syöksyin aina tavaroiden läpi. Jouduin kuvittelemaan että tavarat putosivat ja menivät rikki. Sitten joku paikalla olevista liikemiehista sanoi jotain, kai etten saisi olla vaarallinen ja riehua. En uskonut. Menin jonkun liikemiehen taakse, joka olikin salkkareiden Erik, se vanha papparainen. Hän yritti laittaa puhelimeensa herätystä tai jotain ja näin puhelimen ruudulta olan takaa hänen pin-koodinsa. Menin seuraavan liikemiehen taakse, hän oli vanha perhetuttumme. Sanoin klonkkumaisella ilkkuvalla äänellä, että kannattaa soittaa Roopelle, josta tämä äijä pulttasi ja lähti poistumaan salista väärään suuntaan. Sanoin, ettei kannata soittaa, tämän jälkeen pukumies oli saanut herätyksen toimimaan ja jostain kuului puhelimen herätyskello. Heräsin.
Tässä tuli todistettua monesti, että uneni liittyvät aina varsin selkeästi edellisen päivän tapahtumiin ja etenkin ajatuksiin. Itseasiassa jokaisesta kirjoittamastani lauseesta löytyy yhdyskohta viime päivien tapahtumiin.
Tätä pitää koittaa uudestaan.
